Suomalaisen musiikin uudet perinteet yhdellä festivaalilla – vetonaulana folkin ykkösnimi

Kihaus Folkin pääesiintyjä on tänä vuonna Värttinä. Mukana on myös uusia nimiä ja suomalaista loitsuperinnettä – supikkaita unohtamatta.

“Rääkkyläläisyys ei saa, sen ei tarvitse eikä sen kannatakaan minusta lähteä”, naurahtaa Värttinä-yhtyeen perustajajäsen Mari Kaasinen.

Värttinä on vuosien mittaan kulkenut esiintymässä ympäri maailmaa ja saavuttanut vankan kansainvälisen aseman kansanmusiikin kentällä. Juuriaan yhtye ei ole koskaan unohtanut. Muun muassa Amerikassa ja Japanissa vedettyjen keikkojen jälkeen on ollut aina luontevaa palata esiintymään omille kotiseuduille. Tänä kesänä yhtye saapuu jälleen yleisön pyynnöstä Kihaus Folkin pääesiintyjäksi.

“Rääkkylä on minulle rakas paikka Värttinän alkukehtona ja muutenkin. On mukava huomata, että rakkaus on molemminpuolista”, Kaasinen hymyilee.

Koko perheen festivaali

Kihaus Folk on leppoisa koko perheen folk-festivaali, jolla Värttinän ohella esiintyvät muun muassa Vilma Jää, Miljoonasade, Loimolan Voima sekä Hilja Grönfors ja Cienna.

“Festivaalin teema on moderni karjalaisuus ja ilo”, sanoo Kihaus Folkin hallituksessa istuva Sari Kaasinen, joka on Mari Kaasisen isosisko ja Värttinän perustajajäsen.

Sari Kaasinen ei ole Värttinän toiminnassa enää aktiivisesti mukana, mutta seuraa ylpeänä yhtyeen taivalta.

“Värttinä on aina ollut Rääkkylän kunnalle ja asukkaille suuri ylpeyden aihe. Yhtye on aikanaan 90-luvulla vaikuttanut myös Kihaus Folkin syntyyn”, hän kertoo.

Festivaalin rakentamista pienelle paikkakunnalle Kaasinen kuvailee yhteisölliseksi, yhteiseksi ponnistukseksi.

“Mukana on koko kylän väki ja sen takana Rääkkylän kunnan tuki. Korona teki hallaa monille tapahtumille. Voimme olla iloisia ja ylpeitä siitä, että Kihaus Folk on edelleen olemassa.”

Pohjoiskarjalaista ruokaa on tarjolla paikalliseen tapaan yllin kyllin ja oheisohjelmaa löytyy aina loitsutyöpajasta Maria Veitolan luotsaamaan karjalaisuuskeskusteluun. Pääpaino on kuitenkin musiikissa ja nimenomaan kansanmusiikissa, jonka tekijöille Kihaus Folk haluaa antaa mahdollisuuden esitellä taitojaan. Genrelaatikosta astutaan silti jonkin verran ulos.

“Miljoonasade ei ole kansanmusiikkia, mutta mielestäni se sopii kertomiensa tarinoiden kautta Kihaus Folkiin kuin nenä päähän. Mutta varmasti moni tulee katsomaan juuri Värttinää.”

Ainutlaatuinen festivaalimiljöö

Värttinän keikalta Kihauksessa voikin todennäköisesti odottaa paljon, sillä yhtye julkaisi hiljattain uuden levyn.

“Värttinä on uniikki ja ajaton, mutta kuulostaa nyt uusien biisien myötä myös hyvin tuoreelta”, Mari Kaasinen sanoo.

Uusi levy on rakentunut vuosien mittaan pikkuhiljaa, aktiivisen keikkailun ohella. Esimerkiksi ensimmäisenä singlenä julkaistu kappale Kyly pohjaa kymmenen vuoden takaiseen runonkeruumatkaan Vienan Karjalassa. Lopputuloksena on väkevä, shamanismia henkivä ja suomalaisesta loitsuperinteestä onnistuneesti lainaava kappale, joka tuottaa kuulijalle paikoin kylmiä väreitä.

Kihaus Folk järjestetään Rääkkylän vanhan pikkupappilan idyllisessä puutalomiljöössä, eikä musisointi rajoitu esiintyjien kuunteluun. Festivaalilla vietetään myös iltanuotioita, joihin kuka tahansa voi tuoda oman soittimen mukanaan ja osallistua sekä esiintyä itsekin.

Juuri tämä on Sari Kaasisen mukaan festivaalin suurimpia rikkauksia.

“Me kaikki olemme Kihauksessa yhdessä. Yleisö, esiintyjät, kovan luokan ammattilaiset ja harrastajat, karjalaiset ja modernit kaupunkilaiset, perinne ja nykyaika rinnakkain.”

Kun Rääkkylään kerran tulee, kannattaa saman tien viettää seudulla vaikka muutama päivä pidempään. Majoitusvaihtoehtoja on runsaasti erilaisia.

Seudun rauha, metsä ja vesistöt tarjoavat tilaisuuden asettua suomalaisen mystiikan äärelle tai viettää rentoja kesäpäiviä Saimaahan pulahdellen.

“Tiedä mitä tapahtuu, jos tänne pidemmäksi aikaa jää Rääkkylän juomavettä juomaan”, Kaasinen pohtii pilke silmäkulmassaan.

“Meillä on täällä niin paljon erilaisia taiteilijoita ja kulttuurin tekijöitä, että joskus olemme miettineet, mitä siihen veteen mahdetaan laittaa.”

Juttu julkaistu Ilta-Sanomissa